Nyt on sitten aloitettu masennuslääkkeidenkin syönti. Olkoon se viimeinen panokseni omalta osaltani tässä. Pyrin muuttamaan itseäni niin paljon kuin voin... mutta samalla tuntuu, että pakotan itseni joksikin muuksi kuin olen. Olen itkenyt lukuisia iltoja, viettänyt huonosti nukuttuja öitä ja päivisin koittanut näytellä olevani kunnossa.

Minusta tuntuu, että minun on pakko salata oikea minäni kumppaniltani. Häntä ei tunnu kiinnostavan todellinen tilani ja sitä kautta todellinen minäni. Kaipaan ihmisiä jotka hyväksyvät minut sellaisena kuin olen... arvostavat ominaisuuksiani, haluavat minusta kaiken sen mitä minulla on tarjottavana. Koen olevani tukahdutettu.. oikeastaan olen kokenut sitä koko ajan nykyisen tyttöystäväni kanssa.

En edelleenkään ole työelämässä. Tyttöystäväni kenties luulee että näyttelen. No hän on keskittynyt niin paljon omaan hyvinvointiin, ettei häntä edes kiinnosta kysyä oikeaa vointiani. Huoh...

PS. Iltaisin toivon että eräs ruotsalainen www-peliä pyörittävä yhtiö tekisi konkurssin ja palvelimensa kaatuisivat. Ikuisiksi ajoiksi. Tosi siistiä kun kumppanille on bitit sinua tärkeämpiä.... ja on niin vitun helppo paeta maailmaan missä kaikki on täydellistä, kun ei kiinnosta panostaa oikeaan elämään. Tätä en tule antamaan ikinä anteeksi.