Päivät tuovat tullessaan ahdistusta ja panokset kovenevat. Työt loppuivat eilen, eikä uutta työtä ole. Parisuhde on jossain välitilassa, en yhtään tiedä mitä tulee tapahtumaan. Tyttöystävästäni en saa vastauksia irti. Hän vakuuttaa kaiken olevan hyvin, mutta samalla ikäänkuin väistelee tilanteita - joissa pitäisi tehdä ne molempia koskevat päätökset yhteenmuuton suhteen.

Vielä eilen luulin kaiken olevan taas hyvin, kunnes tänään sekin muuttui. Olo on niin rikki, etten pysty edes erittelemään syitä tähän, mikä tämän taas muutti.

Sydän vuodattaa avoimista haavoista koko ajan verta, enkä aina löydä syitä miksi nostaa katseensa ylös. Onneksi uni tulee edelleen niillä rauhoittavilla nukahtamislääkkeillä, onpahan edes jotain mihin voin luottaa ja uskoa.

Tyttöni puhuu lähes yhtä paljon suhteen lopettamisesta kuin sen jatkamisesta. Olen aivan hajalla.